Näin unta...

 
Näin yöllä outoa unta. Sellaista, jossa huhtikuun loppupuolella sää kylmeni oikein kunnolla ja taivaalta satoi lunta. Käänsin kylkeä ajatellen uniaiheen vaihtuvan ja herääväni aamulla aurinkoiseen kevätsäähän peipposten laulaessa iloisina pihan syreeneissä.

Vaan mitä ihmettä!!! Ei se ollutkaan unta. Aamu kyllä valkeni huhtikuiseen tapaan varsin varhain. Ulkona ei kuitenkaan paistanut aurinko, eivät laulaneet peipposet. Maa oli valkeana ja mittari näytti -4℃. Pakkasta oli perjantaiaamunakin peräti -5℃, eikä mittari noussut plussalle koko päivänä.

Mustarastaat ilmestyivät pihaan kuopsuttamaan ja leikkimökin katolle etsimään siemeniä. Ei ole enää siemeniä. Kaikki on syöty ja ruokinta-automaatit siirretty odottamaan pesua ja syksyä. Muuttolintujen kohtalo suretti niin paljon, että laitoin marjakuuseen roikkumaan viimeisen varastostani löytyvän talipötkön. Jospa pötköä nokkivat pudottaisivat hippusia myös maassa ruokaileville linnuille.

Aamupalaa syödessäni vilkaisin ikkunasta ja näin rusakon aikovan loikkia Pikkupuutarhaan. Napautin ikkunaa, jolloin talttahammas lähti loikkimaan tietä pitkin jonkun toisen puutarhaan. Päätin käydä ruiskuttamassa Tricogardenia lumesta pilkistäville piipoille mitä pikimmin. Pieleen meni se päätös. Olin jättänyt Tricogarden-suihkupullon terassin pöydälle. Sisältö oli jämähtänyt jäähän. Pullo sisälle sulamaan ja sitten vain toivomaan, ettei rusakko uusi vierailuaan ennen lammashajun suihkuttamista.

Kannoin muutamia multasäkkejä eri puolille pihaa odottamaan käyttöä. Ei niiden sisältö umpijäässä ole, mutta aika koppuraista kuitenkin. No, kukapa tuonne lumen huurtamaan puutarhaan mitään viitsisi mennä tekemään? Siellä ne säkit odottavat lämpimämpiä hetkiä. Kuten tekee puutarhurikin.

Niin kiinnostunut tai innostunut en lumimäärän mittaamisesta ole, ettäkö olisin sitä varten laittanut mittarin pihalle. Nyt on kuitenkin sademittarin käyttö lumimittarina testattu. Kannattaisiko hakea tällaiseen lumisademittariin jotain innovointi-avustusta? Saisin ehkä hiukan kompensaatiota hallituksen luomiin leikkauksiin, joista moni osuu omalle kohdalle.

Raparperi

Olisi minulla toinenkin innovaatio. Nimittäin kasvuvaiheessa valmiiksi pakastettu raparperi. Tuskin näitä tarvitsee veitsellä pilkkoa. Kohmeisina taittuvat varmasti sopiviksi paloiksi ihan vain käsin katkaisemalla. Ensi talvena voi olla vaikea löytää kaupoista kotimaisia marjoja, kun ihmiskaupasta syytteessä olevat marjayrittäjät eivät voi tuoda aasialaisia ihmisiä metsämarjoja poimimaan. Iskekäämme siihen väliin tuomalla markkinoille uutta pakasteraparperia.

Terassille väriä ja iloa tuomaan ostamani orvokit ovat kovin surullisen näköisiä. Niiden sanotaan kestävän viiden asteen, jopa seitsemän asteen pakkasta. Kunhan niitä ei aivan ilman totuttelua ulos laita. Nämä ehtivät olla ulkona pari viikkoa, mutta liika on liikaa orvokillekin.

10 vuorokauden ennusteen perusteella ainakin ensi viikko mennään vielä näissä takatalvisissa olosuhteissa. Sen jälkeen toivo keväästä pilkottaa sääkartalla. Sääherra on koetellut uskoa kevään saapumiseen sen verran usein ja rankasti, että epäilys ja pelko kylmyydestä säilyy päällimmäisenä. 

Parhaillaankin ulkona sataa kevyttä lunta ja mittari pysyy tiukasti miinuksen puolella. Pitänee olla tyytyväinen, ettei yön aikana pihalle tullut kymmensenttistä lumikerrosta.

Aina on yritettävä löytää kaikista asioista positiiviset puolet. Surkeudessa piehtaroiminen ei ketään auta eikä ilahduta. Juuri nyt positiivisten puolien etsimiseen tarvitaan tavallista enemmän energiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen, ettei toistaiseksi ole tarvinnut hakea kellariin jo kesää viettämään vietyä lumikolaa. Allakassakin vappu jo häämöttää, joten emme ole palaamassa talveen. Kesä on edessä, uskokaa pois!

PS. Ihan kaikkea sanomaani ja kirjoittamaani ei kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Annos ironiaa tai mustaa huumoria toimii oivallisena kainalosauvana myös tällaisissa takatalvitilanteissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tilapäinen viivästys keväässä

Crocus tommasinianus 'Roseus'

 

Viikonloppuna ja tämän viikon parina ensimmäisenä päivänä sää suosi pihatöissä ahertavia. Sadepilvet purjehtivat meidän tontin yli lastiaan laskematta. Aurinkokin näyttäytyi välillä niin, että fleecetakilla tarkeni työskennellä. Kunhan ei alkanut istuskella. Silloin kolea tuuli osui ja laittoi liikettä niveliin.

Maanantaina päivystin pihalla saapuvaksi luvattua multakuormaa. Siinä ohessa innostuin leikkaamaan pensasruusuja, vaikka tarkoitus oli sitä hommaa siirtää vielä viikolla parilla. Meillä on hyvä oksasilppuri, mutta piikikkäiden ruusujen tunkeminen silppurin kitaan on ikävää hommaa. Kunnollisista hanskoista huolimatta piikkejä saa nyppiä sormistaan pitkään työn päätyttyä. Kaatopaikkakäynti häämöttää lähitulevaisuudessa, joten päätimme kuskata ruusurisut samalla keikalla.

Multakuorma saapui sovitusti. Kohta minun on varmaan keitettävä kahvit kuljetusfirman kuskille, kun joka kerran sattuu sama mukava kaveri. Lavallinen Biolanin mustaa multaa eli 65 x 45 litran säkkiä laskeutui varaparkkipaikalle. 

Tällä kertaa sallin kuskin jättää muoviin pakatun säkkitornin keskelle aluetta, koska maa on paikalla pehmeää, eikä mahdollista haarukkatrukin kulkua. Vuosi sitten pino kellahti nurin. Kuskin kanssa keräsimme säkit takaisin pinoon, eikä yhtään säkkiä mennyt rikki. Nyt kärräsimme Ukkokullan kanssa osan säkeistä alapihalle, osan kellariin ja loput pinottiin pressun alle varparkkipaikan sivuun. 

Hankkijalta tilattu kuorma maksoi 299 € sisältäen toimituskulut. Tarjouksesta multasäkkejä saa usein edullisemmin, mutta ei niitä henkilöautoon kovin montaa kerralla mahdu. Emme enää voi tilata kuorma-autolavallista multaa, koska tontilla ei ole kippaus- eikä säilytyspaikkaa.

Kevään edistymisessä on tilapäinen viivästys. Ties kuinka monennen kerran. 10 vuorokauden ennusteessa on muutaman asteen yöpakkasia, eikä lumikaan ole poissuljettua. Ensi viikon lopulla näyttää sentään hiukan toiveikkaammalta. 

Jonkun verran ottaa pattiin tällainen kylmyys, kun olen odottanut kevättä ja elämän siirtymistä pihalle kuin kuuta nousevaksi. En kuitenkaan anna säävastoinkäymisten nujertaa. Lisään vaatetta ja valitsen tehtävistä sellaiset, joissa koleus tai tihkusade ei ole este.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen nuput nostavat päätään, vaikka kukat eivät kiirehdi avautumistaan. Osassa jouluruusuja lehdet ovat talven jäljiltä repaleiset, osin ruskeita. Siistin niitä jossain välissä. Huonokuntoiset lehdet voivat toimia suojana, jos vaikka sitä lunta sataa.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka kiirehtii joka vuosi avaamaan nuppunsa ensimmäisten joukossa. Paras sinerrys on vielä edessäpäin. Suurin osa kevätkaihonkukkien lehdistäkin on vasta rullaamassa kääröjään auki. Ovaalipenkki on suojaisa ja lämmin. Siellä kevätkaihonkukka avautui ensimmäisenä. Yleensä näin käy Vasenrinteessä.

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hill - kevätkurjenmiekat ovat nyt kaikki auki. Näin viileässä kukkiminen kestää mukavan pitkään.

Iris reticulata 'Pauline'

Näistä kuvan Paulinena istutetuista kevätkurjenmiekoista olen taas hiukan hämilläni. Terälehden kuviossa ei ole keltaista, eikä pitäisikään. Netissä kuvia selaillessa törmäsin sellaisiinkin Pauline-kuviin, joissa terälehdissä on myös keltaista. Ota näistä nyt selvää. Näyttää kuin osaa nupuista ja lehdistä olisi käyty napostelemassa.

Pörriäinen Iris Katharines Goldissa

Maanantaina oli kohtalaisen lämmintä. Pörriäisetkin jaksoivat olla liikkeellä. Katharines Goldit houkuttelivat kimalaisia puoleensa.

Ensimmäiset kirjopkarililjat nousussa.

 
Vasenrinteessä näin ensimmäisen liljakukon. En vaan ehtinyt saada sitä hyppysiini, kun se jo kellahti karikkeen sekaan selälleen. Vasenrinteessä ei kasva ainuttakaan liljaa, eikä oikeastaan ihan lähelläkään. Keisarinpikarililjat ovat jo saaneet mittaa ja muutama kirjopikarililjakin on alapihalla nousussa. On siis tehostettava liljakierroksia, jotta ehdin puuttua kukkoesiintymiin. 

Innokkaimmat punatakit litistän sormilla, jos vain ehdin saada ne kiinni. Kaikki liljat kierrän suihkuttamassa valkosipuliuutteella. Puutarhan parhaaksi -ryhmässä kerrottiin, että liljakukot suunnistavat isäntäkasveihin hajun perusteella. Valkosipuliuute sekoittaa niiden hajuaistin. En tiedä, kuinka tutkittua tietoa tuo on, mutta kaikkia keinoja kannattaa kokeilla. Jos niistä ei ole muille mitään haittaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaissa on jo nuppuja näkyvissä. Näitä olen muutaman vuoden ajan istuttanut alapihalle Kiemurapenkkiin ja Päivänliljapenkkiin. Kummassakin paikassa ollaan hereillä. Saattaa olla, että ovat aiempinakin keväinä olleet varhaisia, mutta en vain ole kiinnittänyt niihin erityistä huomiota. Nyt kasvusto on monin paikoin vielä varsin matalaa, joten näkymät eri kasveihin on hyvät.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydänkin tunkee punertavia versojaan maan pinnalle. Noista sentin kokoisista kärjistä on vielä matkaa kookkaisiin puskiin. Kiva kuitenkin nähdä, että elossa ovat. Talven jäljiltä sama huoli kunkin selviytymisestä valtaa puutarhurin vuosi toisensa perään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehtikin on aloittamassa tämän kesän kasvuaan. Viikko sitten tällä samalla paikalla oli vielä jämäkkä kerros jäistä lunta. Kukapa sitä viitsisi päätään jäähän hakata. Parempi odottaa sulamista ja nousta sitten kevein mielin ja vähäisemmin ponnistuksin ylös mullasta.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Pikkusinililjoista pidän eniten tällaisina nuppuina. Eikö olekin söpö! Tykkään minä niistä kukkivinakin, mutta joidenkin kasvien nuppuvaihe vetoaa minuun erityisen paljon. Pikkusinililja kuuluu näihin.

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Yllättävän paljon pieniä ötököitä lentää ja mönkii, vaikka maakin on varmasti vielä aika kylmää. Näin on hyvä ainakin muuttolintujen kannalta, jotta löytävät luonnosta syötävää. Poistin ruokinta-automaatit yhtä lukuunottamatta. Annan tinttien syödä sen viimeisenkin tyhjäksi. 

Aikamoinen lintujen vilske käy pihassa. Eniten on punarintoja, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, pikkuvarpusia ja peipposia sekä tali- ja sinitiaisia. Muutama mustarastaskin tepastelee marjakuusen alla siemeniä etsien. Muut lajitoverit lurittelevat puiden latvuksissa. Kaksi pyrstötiaista on vieraillut säännöllisesti marjakuusen talipötkössä. Tiistaina viimeksi. Nyt talipötkö on pois nokittu, joten pyrstötiaiset taitavat muuttaa muualle.

Tavanomaisten kevättöiden ohessa pihassa on muutama isompi urakka. Ukkokulta on purkanut huonokuntoisesta leikkimökistä lähes kaiken irrallisen. Seuraavaksi on vuorossa itse rakennuksen purkaminen ja pois kuskaaminen. Vapautuvalle paikalle on hapuilevia suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lukkoon lyöty. 

Leikkimökissä ei enää vuosiin kukaan ole käynyt leikkimässä. Rakennus on toiminut hyvin näkösuojana rajanaapuriin päin ja samalla myös kotoisana pihaelementtinä. Varsinaista näkösuojatarvetta ei ole, koska niin meidän kuin naapurinkin oleskelualueet ovat muualla.

Pajuangervoaidanne leikattu

 
Oikearinteeseen on tulossa joitakin uusia kasveja. Kunhan osaan päättää, mitä hankin. Puutarhamyymälät avaavat vasta oviaan eli kiirettä ei toistaiseksi ole. Myös kasvimaan päädyn vattupenkki on saanut lähtökäskyn. Se vaatii ankaraa lapiointia, johon kerään voimia. Tiistaina käytin muutaman ylimääräisen voimalatauksen leikkaamalla matalaksi noin 20 metrin pajuangervoaidanteen. Risut piti vielä kuskata poiskin odottamaan hakettamista. Ja alue siivottava urakan jäljiltä. Tiesinpä taas töitä tehneeni. 

Marketin pionikimppu on kestänyt viikon. Pionit uuvahtavat ennen neilikoita, jotka jaksavat kukkia maljakossa pitkään. Tällä kertaa valitsin valkoisia neilikoita, jotka eivät näköjään avaudu yhtä tehokkaasti, kuin edelliset keltaoranssit. 

Pari scillaa tulossa Huvituksen alle.

 
Vielä menee heti siihen, että pääsee omasta pihasta pioneja maljakkoon poimimaan. Sitä odotellessa nautitaan pihan piippoesiintymistä.

Kolme kuvaa kuukaudessa: H niinkuin Huhtikuu

Hyacinthus 'Woodstock'

HYASINTTI

Lapsuudessani hyasintti oli kukka, jollaisia äiti hankki jouluksi kotiin. Jatkoin perinnettä pitkään omassa kodissani. Jossain vaiheessa aikuisuutta lakkasin sietämästä hyasintin voimakasta tuoksua huonetiloissa. Niistä tuli päänsärky. Kerran kokeilin lehdestä lukemaani kikkaa asettaa hyasintit ikkunanpuitteiden väliin. Tuoksu ei sieltä yltänyt sisätiloihin, mutta mieluummin sijoitan joulukodin kaunistukseksi hankitut kukat helposti nähtäviin paikkoihin. 

Vaikka 2018 menetin hajuaistini, en siitä huolimatta voi tuoda hyasintteja sisälle. En haista, mutta silmät alkavat vuotamaan voimakkaista hajuista. Silti voin nauttia hyasinteista, sillä istutan niitä sipuleina syksyisin puutarhaan. 

Huomasin vanhojen hyasinttieni taantuneen ja siksi istutin purppuraisia Woodstockeja ja vaaleanpunaisia Pink Surpriseja Vasenrinteeseen. Enpä ole aiemmin tuota rinnettä hyasinttien istutuspaikkana kokeillut. Hyvin näyttävät heränneen tähän kevääseen. Nyt sitten odotellaan kukkien avautumista.

Olen istuttanut myös jouluasetelmien hyasintteja puutarhaan. Ne ovat kukkineet, mutta paljon ruukkuversiota harvempina. Luin netistä, että jouluksi hyödettävät sipulit on lämpökäsitelty kukinnan jouduttamiseksi. Olisiko siinä syy niiden lyhytaikaiseen menestymiseen puutarhakukkina?

HIENOHELMA

Olen aina tykännyt hameista ja mekoista. Äiti sanoi minua hienohelmaksi, kun vanhempieni luona käydessä ylläni oli usein hame tai mekko. Kotioloissa hiippailen talviaikaan enimmäkseen verkkareissa tai tunikassa ja legginseissä. Sukkahousujen pukeminen on aina ollut inhokkipuuhaa. Mekon pukeakseni en tarvitse kummoistakaan juhlaa tai kyläreissua. Siitähän se arkikin juhlistuu, kun laittaa nätin vaatteen päälle. Kesä on parasta mekkoaikaa. Kintut paljaana ja kukkamekko päälle ja menoksi. Arkena ja pyhänä. Ei mitään väliä, kunhan itsestä tuntuu hyvältä.

Saapuvan kesän kunniaksi ostin uuden kukkamekon. Sillä on kaunis nimikin, nimittäin suklaakosmos. Mekko on trikoota (Standard 100 by OEKO-TEX®) ja sivuissa on taskut. Mekolla on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Design from Finland -merkki eli tuote on muotoiltu Suomessa ammattimaisesti, vastuullisesti ja käyttäjälähtöisesti.

HERKKUA parsasta

Parsat ovat saapuneet kauppoihin. Ensimmäisiä en raaskinut ostaa, koska ne tuotiin niinkin kaukaa kuin Meksikosta. Ilmastoystävällinen ja eettinen ostaminen on vaikeaa, mutta jos edes välillä yrittäisi niin tehdä. Nyt kauppojen parsa tuodaan Espanjasta, Kreikasta ja Italiasta. Kotimaista parsaa saamme odottaa vielä hetken. 

En tiennyt, että parsaa voi kasvattaa itsekin. Se pärjää meidän oloissamme oikein hyvin. Tiedosta valaistuneena istutin parsaa kaksikerroksiseen lavakaulukseen 2017. Se nousi jo seuraavana keväänä, mutta parsan suositellaan annettavan kasvaa 1-2 vuotta satoa korjaamatta. Malttamisen jälkeen olemme saaneet nautiskella oman maan parsasta. Jätän parsan tai pari sadonkorjuun jälkeen kasvamaan vihreää, tillimäistä versoa. Se on kaunis kasvimaan koristus aina lumeen ja pakkaseen saakka.

Olemme syöneet parsaa monin tavoin valmistettuna. Mielessäni parsaan liittyy kesäinen lämpö, sillä usein olemme nauttineet parsaruoista pergolan pöydän ääressä istuen. Näin huhtikuussa ei parane mennä värjöttelemään pihamaalle, vaikka parsa kuinka kutkuttaisi makuhermoja. Sen sijaan tein sunnuntaipöytään parsarisottoa, joka on niiiiiiin hyvvvvääää. Tällä kertaa parsarisotto sai vähän erilaisen maun, kun pilkoin ja paistoin joukkoon kaapista löytyneen paketillisen pekonia. 

Muksuna risotto merkitsi keitettyä riisiä, jonka joukkoon oli laitettu vaikkapa tonnikalaa ja pussillinen herne-maissi-paprikaa. Löydettyäni peri-italialaisen tavan valmistaa risottoa, en enää muulla tavoin sitä teekään. Siirryin pitkäjyväisestä riisistä arborio-riisilajikkeeseen ja maku senkun paranee. Risotto on herkkua ja parsa on herkkua. Parsarisotto on siten tuplaherkkua.

Kristiina K:n haaste menee näin:

Tein haasteesta tällä kertaa sellaisen että joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.

 

Nuo valitsemasi kolme kuvaa voit sitten näyttää meille muille kuukauden lopulla. Itse ajattelin näyttää omat kolme kuvaani aina kuun viimeinen päivä.

 

 

Pihalla pää kolmantena jalkana

Scilla bifolia - Pikkusinililja

 

Kevään saapuminen on laittanut puutarhaihmisen aikataulun koetukselle. Pihalla olisi niin paljon tekemistä, mutta kun ei vaan joka paikkaan millään ehdi. Ei vaikka kuinka haluaisi. Kullekin päivälle on laadittava etukäteen jonkinlainen marssijärjestys, jotta tärkeimmät asiat saisi hoidettua. Koko ajan jossain takaraivossa tykyttää ajatus, että päivän päätteeksi olisi kiva saada tallennettua näkymät ja tuoreet piippoilmestykset myös kameralla. Melkoista tukka putkella tai pää kolmantena jalkana menemistä päivästä toiseen. Positiivista, etteivät nämä pihakiireet stressaa laisinkaan. Puutarhaihmisen karkkikaupassa olemista tunnista toiseen.

Iris reticulata 'Katharines Gold'

Kurgaanin syksyllä istutetut kevätkurjenmiekat ovat alkaneet avautua, ryhmä toisensa jälkeen. Edellisessä postauksessa nimet menivät totaalisesti pieleen, mikä ei ollenkaan himmennä kukkivien kauneutta. Eikä myöskään iloa ja mielihyvää siitä, että ovat nousseet ihailtavakseni.

Puutarhani ensimmäiset Katharines Goldit ovat avoinna. Aika herkullisia. Jopa niin herkullisia, että päätin hankkia näitä syksyllä lisää. Tämän lupauksen kun vielä silloin muistaisin.

Iris reticulata 'Harmony' tai 'Alida'

Edellisessä postauksessa oli kuvia niistä Kurgaanin kevätkurjenmiekoista, jotka olivat tuolloin avautuneet. Harmonyksi tai Alidaksi mainitsemani onkin Saaripalstan Sailan tunnistuksen perusteella Clairette (kuva alempana). Sellaista en ole tilannut tai istuttanut, vaan eipä haittaa yhtään. Kiva saada uusi tuttu, vaikka tahattomastikin. Nyt uusi satsi iriksiä on avautunut. Nämä ovat Harmonya tai Alidaa. Yritin nettikuvien perusteella selvittää, kumpi on kyseessä. Ei selvinnyt.

Älkää yhtään kursailko, otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja korjauksia kasvinimiin.

Iris reticulata 'Clairette'

Tilasin syksyllä hollaintilaiselta firmalta mm. kevätkurjenmiekan sipuleita. Sinistä Alidaa ja Harmonya, lilaa Rejoicea ja Paulinea. Alidan tai Harmonyn tilalle olen siis saanut Clairettea. Lilakukkaisista toinen on avautunut ja senkin tunnistus meni minulta vikaan. Kyseessä on Pauline. Rejoice avautunee pian. Kiitos jälleen Saaripalstan Sailalle tunnistuksesta.

Ehkä koen yltiöpäistä optimistuutta sipuleita istuttaessani, kun kuvittelen keväällä muistavani nimet ja istutuspaikat. Toki laadin istutuslistan, mutta yhden istutuslistan kanssa keväällä kiertäminen ei välttämättä valaise kunkin paikan sisältöä kovinkaan hyvin ilman sitä nimikylttiä. Kummallista lipsumista kaikkinensa kirjoittaa istutuslistaan jokaisen neljän kevätkurjenmiekan paikaksi "Kurgaani, kentän puoli". Hohhoijaa, enemmän tarkkuutta jatkossa, kiitos.

Syksyllä on ryhdistäydyttävä istutettavien sipulien nimilappujen kanssa. Jospa kirjoittaisi nimitikut valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun on klikannut sipulitilauksen "lähetä"-nappulaa. Tai kaupasta kannettuja sipulipussukoita käsissään pyöritellessä. Sitten vain sipulit maahan ja nimitikku perään. Olisi keväällä paljon helpompaa pohtia, mitä tuli tähänkin laitettua. 

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hillit ovat pärjänneet kiitettävästi. Nämä on nimittäin istutettu jo 2020. Osa nupullaan olevista jää kuvan ulkopuolelle. Joissakin paikoissa kevätkurjenmiekat ovat hävinneet ensimmäisen kevään jälkeen. Netin mukaan kevätkurjenmiekat ovat kotoisin Lähi-Idän vuoristoista, jossa ne ovat sopeutuneet kuivaan ja hiekkapitoiseen maahan. Sen perusteella minun lienee jatkossa viisasta istuttaa iriksiä ylä- ja alapihan erottavaan rinteeseen. Siinä hiekkaa riittää ja sinne kyllä mahtuu.

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

Mainio yllätys oli löytää yksi ainut Katharine Hodgkin Ovaalipenkin päädystä. Merkintöni paljastavat, että olen istuttanut Katharineja tuohon paikkaan syksyllä 2014. Vuosiin en ole Ovaalipenkissä iriksiä nähnyt. Kaiketi Katharinen sipuli on tullut häirityksi siirtäessäni sinne viime kesänä mm. patjarikkoa toisesta paikasta. Joku sarvipää kurkistaa kukassa vasemmalla puolella.

Auringon ilmestyessä pilvien takaa, alkaa puutarhassa surina ja pörinä. Jos ne äänet vain lintujen sirkutukselta ja sepelkyyhkyjen huhuilulta kuulee. Siniset krookukset ovat pörriäisten suosiossa. Kuvaamisessa saa olla vikkelä, sillä usein ehtii nähdä vain vilauksen takajaloista, kun pörriäiset sukeltavat terälehtien keskelle.

Crocus species Fuscotinctus

Kurgaanin keltaiset Fuscotinctukset eivät pahemmin pörriäisiä houkuttele. Puutarhurin näkökulmasta tällaiset auringonkeltaiset kukkamättäät tuovat iloa ja virkistystä silmille. Nämä syksyllä 2019 istutetut krookukset viihtyvät ja lisääntyvät mukavasti.

En ole krookuksia jakanut syystä, ettei meidän puutarhaan ole liiemmin syntynyt tiiviitä krookuslämpäreitä. Doradin sivuilla mainitaan 4 vuoden välin olevan sopiva krookusten jakamiselle.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Ensimmäiset koiranhampaat kurkkivat Kiemurapenkissä. Päivänliljapenkistä en vielä koiranhampaita löytänyt, vaikka se vapautui lumesta ennen Kiemurapenkkiä. Toisaalta nämä Kiemurapenkin koiranhampaat ovat vanhempia. Ehkä teinit eivät jaksa kovin varhain herätä? 

Koiranhampaat ovat saaneet nimensä sipulin (juuripaisennus) muodosta. Eipä näin äkkipäätä muistellen tule mieleen, miten olen koiranhampaat istuttanut. Nyt selvisi, että paksumpi pää on laitettava 5-7 cm:n syvyyteen. Ehkä meikäläisen kannattaisi panostaa kissanhampaisiin, kun ne ovat meikäläiselle tutumpia. Jos vain kissanhampaan -nimisiä kasveja eteen sattuu.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Metsätulppaanien herääminen on iloinen asia. Viime vuonna peura kävi juuri näitä tulppuja napostelemassa ja siksi kukinta jäi vaatimattomaksi. Nyt on toivottava peurojen pysyvän poissa. Kiersin perjantaina koko puutarhan suihkuttaen Tricogardenia piipoille. Viime vuonna käytössä ollut paineruisku ei enää suostu toimimaan. Peukalo-etusormiote sai pitkän päälle oikean käden puutumaan käyttäessäni tavallista suihkupulloa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä kunnollisista suihkepulloista. Kokoa saa olla vähän enemmän, kuin mitä ne tavalliset kukkien sumuttamiseen tarkoitetut omaavat.

Pihan siistimisen ohessa tyhjensin kasvihuoneesta sinne talven ajaksi säilömiäni puutarhakoristeita ja muita tavaroita. Kasvarin pesin jo syksyllä. Vielä menee tovi, ennenkuin tomaatit ja kurkut voivat muuttaa kasvariin. Ne saavat kasvaa edelleen kellarin kasvivalaisimen huomassa. Sain sentään laitettua tomaateille tuet, kun niille on kertynyt jo mittaa mukavasti. Kurkut vasta koulin isompiin purkkeihin. Toukokuun puolella aion virittää tuplaharsot kasvariin pitkille sivuille, koska niitä tarvitaan tuomaan ylimääräistä lämpöä yöpakkasia vastaan tomaattien siirtyessä kasvariin.

Tuoksuherneet ovat itäneet. Siirsin ne jatkamaan kasvuaan kasvihuoneeseen. Ne kestävät kylmyyttä jopa -8 asteeseen. Kussakin purkissa kasvaa yhtä tuoksuhernettä. Kylvin kuutta eri lajiketta. En ottanut ruukkuja pois muovipusseistaan, vaan laitoin taimet pusseineen isoon muovilaatikkoon. Kannen jätin raolleen, jotta taimet eivät pakahdu. Aurinkoisina päivinä lämpötila nousee kasvihuoneessa jo kesäisiin lukemiin.

Olen toiminut tuoksuherneiden kylvössä ja kasvatuksessa ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan muutaman vuoden ajan. Enkä enää muita ohjeita käytä, sillä vihdoin pääsen Cecilian opeilla nauttimaan onnistuneesti tuoksuherneiden kauneudesta.

Poistin lopulta viimeisetkin jänisverkot kasvien ympäriltä ja päältä. Nyt ei enää tarvitse loikkia istutusalueilla maasta herääviä piippoja ja puiden ja pensaiden silmuja varoen. Poistin myös tulppujen ja krookusten päälle laittamiani verkkoja, kun huomasin etenkin tulppaanien nousevan jo verkkojen rei'istä ylös. Riskinä on löytää aamukierroksella syötyjä piippoja penkeistä ja peurojen sylkemiä kukkasipuleita käytäviltä. 

Verkkoshow on näköjään jokakeväistä ja -syksyistä tempoilua, miten niiden kanssa olisi kulloinkin viisasta toimia. Saisikohan vaikkapa Korkeasaaresta pari ilvestä vuokralle kotipihaan? Tarjoaisin palkaksi niiden itse pyydystämiä peuroja ja tarvittaessa myös paijaamista ja rapsuttelua. Kissoista tykkään. Isompikokoinen hyötykissa voisi olla uusi kokemus.

Lumi on sulanut pihasta lähes kokonaan. Varaparkkipaikan kupeessa oli perjantaina vielä pieni lämpäre. Levitin sitä laajemmalle haravalla. Myös tonttinaapurin rajalla, puskanurkassa on vielä jäinen lumikeskittymä. Siihen kun lunta on kolattu ihan ensilumesta saakka. Paikalla kasvaa idänvirpiangervoa, joka ei talvisesta lumikuormasta ole moksiskaan. Sieltä se nousee pian taakasta vapauduttuaan. Leikkasimme viime kesän purkanurkan idänvirpiangervot maan tasalle, kun olivat pitkään siinä kasvettuaan risuttuneet pahasti. Vuosien seurannalla ja samoin toimimalla tiedän niiden olevan pian taas entistä ehommat. 

Toissa keväänä tilatusta suursäkkimullasta on enää ripaus jäljellä. Pussin pohjalla on ehkä noin kottikärryllinen multaa. Itse multa on jo säkissä sulanut, mutta säkin päälle kertynyt vesi on jäätänyt suuaukon umpeen. Perjantaina poistin suurimman osan vedestä. Samalla kiskoin hantaakeja ylemmäs, jotta pinta sulaisi. Saisin mullan vihdoin säkistä muualle.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti

 
Multasäkin vieressä on kesäisestä käytävien kivituhkapinnoitteen uusimisesta jäljelle jäänyt kasa. Siitä osa menee kasvimaan reunaan, kunhan ehdin kärräämään. Loppu sijoitetaan parhaillaan purettavana olevan leikkimökin paikalle.

Pitkän pohdinnan tuloksena totesin, että multaa on taas tilattava. Kellarissa on jäljellä seitsemän 45 litran säkkiä. Niistä riittää vain puoleen kasvihuoneeseen menevien istutusaltaiden sisällöstä. Edellisvuotiseen tapaan päädyin tilaamaan Hankkijalta lavallisen Biolanin Mustaa multaa. Multa saapuu todennäköisesti alkuviikosta. Tiedossa on siis ankaraa kantamista, kun ainakin osa säkeistä on järkevää siirtää lähemmäs muita työmaita.

Perjantaina äänimaailma pihalla oli melkoista. Kurkiauroja lensi taivaalla yksi toisensa jälkeen. Komeaa kuultavaa ja katsottavaa. Välillä kurkien törähtelyä kuului ihan läheltäkin, mutta silmä ei niitä löytänyt. Taisivat mennä puun latvojen takana. Myös joukko joutsenia lensi vakaasti kohti pohjoista. Jokin juttu niillä oli keskenään, kun törähtelivät ahkerasti kulkiessaan.

Pitänee ladata kännykkään joku sopiva äppi, joka helpottaisi lintujen tunnistamista niiden äänistä. Toisaalta minulla on harvemmin kännykkä mukana pihatöissä ollessani. Perjantaina oli, kun varauduin multakuorman saapumiseen.

Lauantaina meinasi mennä iltapäiväkahvit väärään kurkkuun, kun pihamaalla kohti sisäänkäyntiä tepasteli fasaani. Tapiolassa vuosikausia sitten asuessa niiden töräyttelyyn tottui jopa niin, ettei ikkuna auki nukkuminen kesäaikaankaan häiriintynyt. Meidän nurkilla fasaaneja ei liiemmin ole ollut. Joku yksittäinen lintu näiden vuosien aikana on pihaan eksynyt. Edellisestä varmaan 20 vuotta.

Ikkunan läpi kuvaaminen ilman pitkää zoomia ei kovin hyvin onnistu. Useimmat linnut myös säikähtävät, kun nostan sälekaihtimen ylös. Fasaani ei häiriintynyt mistään. Pikkulinnut suhahtelivat sen yli ja ohitse. Tämä ukko se vain jatkoi tepasteluaan ja multamaan pöyhimistään. Vähän aikaa metrin päässä fasaanista käveli myös sepelkyyhky. Fasaani töräytti kerran kunnolla, jolloin sepelkyyhky lehahti marjakuuseen ja pian sieltä pois.

Aikansa mullasta talvilintujen maahan pudottamia siemeniä pöyhittyään fasaani käveli Pikkupuutarhaan. Siellä se istahti jouluruusujen ja lumikellojen viereen sulattamaan syömäänsä ruokaa.

Nyt on päästy kevään makuun oikein kunnolla. Tulevalle viikolle on luvassa koleampaa, yöpakkasiakin. Yhdessä iltapäivälehtilööpissä uhattiin takatalvella ja lumella eteläänkin. Räntää ja lunta on ennenkin satanut huhtikuussa, toukokuussakin. Ne on tilapäisiä esteitä matkalla kohti kesää. Ei alistuta takatalviuhkailuun, vaan nautitaan joka hetkestä piippoja etsien ja ihaillen.